Kevätpuuhia

Huomaa, että kevät on tulossa. Eikä mun kengissä ole goretex- kalvoa.
Päätin ryhdistäytyä ja treenata vaihteeksi koiria. Hukka etenkin esitti sellaisia akrobatiatemppuja aamusella, että sen oli pakko saada aivotoimintaa, ettei se sekoa. Siispä kassiin kasa rompetta, pallo, vinkulelu, maailman paras soikiolelu ja pari vanhaa hanskaa. Esineruutu on helppo homma tuossa lähikentällä lenkin yhteydessä.

Pikaisen lenkin jälkeen suunnattiin kentälle ja tallasin sopivan kokoisen lämpäreen ruuduksi. Siinä vaiheessa Hukka oli sitä mieltä että maailman paras ruutu, pyörinpä tässä ympyrää. Ainakin ruutu oli hyvin tallottu, kun koirakin siinä hyöri ja pyöri. Onneksi Hukka ei juuri seuraile jälkiä, joten sille ei niin olis väliä, vaikkei ruutua olis ihan superhyvin tallottukaan.

Miska kiinni katokseen, Hukka maahan ja lelut kehiin. Tyyppi tiesi varsin hyvin, miltä siltä odotetaan, kun otti mokoma varaslähdönkin. Takaisin ja strategiapalaveri. Eli että yritäpä nyt ymmärtää, senkin talikko. Minä lähetän ja sinä lähdet vasta sitten. Ja uusi yritys.

Hukka tuo!

Kuten kuvasta näkee, Hukka rakastaa tämmöisiä, missä se saa tuoda mulle jotain! On se joku sitten se kadonnut hölmö ihminen metsässä, pudonnut kynä lattialla tai esineruudun esineet. Ihan sama, mistä on kyse. Hukka tuo.

Ja koska on pidettävä huolta työntekijän henkisestä jaksamisesta, meillä otettiin käyttöön uudenlainen kannustus. Sitä virkaa hoitaa Miska, joka tarkkaili siskon suoritusta katoksen alta.

Huutosakki-Miska

Miska seurasi jännittyneenä aina kun lähetin Hukkaa, ja kun kelpie löysi esineen, kuului katoksesta varsin voitonriemuinen ölinä ja mölinä!
Ja onhan se nyt kivempaa tehdä hommia, kun siitä saa reilusti palautetta. Kyllä näillä taas jaksaa.

Taidan alkaa tehdä Miskallekin ihan helppoja ruutuja, niin tomerasti se haisteli koko ruudun läpi, kun päästin senkin kirmaamaan hetkeksi kentälle. Tai sitten otetaan vaan jälkeä sen kanssa, kun lumet vähän vielä sulaa. Nenänkäyttöä pienelle miehelle kuitenkin.